<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><song><author>Carl Gustaf Boberg, Hjalmar Gustaf Braxén</author>
<title>Kun taisto riehuu maallinen</title>
<lyrics>[V1]
 Kun taisto
 riehuu maallinen,
 niin lohtu voimakas
 on riemu taivaan, virsi sen,
 sen kansan autuas.
 Ei rannalla
 tään maailman
 saa rauhaa, lepoa.
 Mä uuteen maahan halajan
 ja nähdä Jeesusta.

[V2]
 Ja toisinaan,
 kun muistelen
 kotiin jo menneitä,
 mä tahtoisin
 luo Jeesuksen
 ja heihin liittyä.
 Mä huokaan: Rakas Herrani,
 mua auta suojaten,
 niin pääsen
 kerran luoksesi
 ja seuraan veljien.

[V3]
 Mun tieni täällä usein käy
 kuin yöhön pimeään.
 Ei usvain takaa koti näy,
 vaan peittyy hämärään.
 Mutt' kerran,
 kun mä tulla saan
 luo Herran kotihin,
 ei päivä enää laskekaan,
 yö väistyy, murhekin.</lyrics>
<hymn_number>158</hymn_number>
</song>